Uusi vuosi alkaa olla jo melkein helmikuun loppupuolella, mikä tarkoittaa sitä, että ainakin meillä kiireaika on jo hyvää vauhtia käynnissä. On siis viimeistään nyt hyvä miettiä sitä, miten ottaa huomioon niin oma kuin työkaverin jaksaminen. Kuulostaa varmasti ilmiselvältä asialta, mutta asiaa on hyvä aina välillä herätellä mieleen, kun se voi niin helposti jäädä sivuun varsinkin kiireen keskellä. Kirjoitus on kirjoitettu tilintarkastajien kiireajan vinkkelistä, mutta soveltuu varmasti myös isännöitsijöille ja kirjanpitäjille, ja miksi ei myös muissakin tilanteissa.
Tilintarkastajilla on tunnetusti tilintarkastuksien suhteen kiireisin aika näin vuoden alusta alkukesään saakka. Valtaosan yhtiöiden tilikausi päättyy joulukuun loppuun, jolloin myös valtaosa tilinpäätöksistä laaditaan vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana kirjanpitolaista tulevan neljän kuukauden laatimissäännön takia. Vastaavasti osakeyhtiölaki määrittää yhtiökokouksen pitämisen kuuden kuukauden päästä tilinpäätöspäivästä, jonka takia tilinpäätökset tulee olla tarkastettu kesäkuun loppuun mennessä, jotta yhtiökokoukset ehditään pitää lain sallimassa ajassa. Tämä tarkoittaa monelle tilintarkastajalle sitä, että keväisin tehdään pitkää työpäivää, jotta kaikki tarkastukset ehdittäisiin tehdä aikataulussa. Niin sanotut murretut tilikaudet lämmittävät aina sydäntä!
Valmistautumien
Me, kuten monet muutkin alalla toimivat, valmistaudutaan tähän kiireisempään aikaan palkkaamalla kevääksi lisäkäsiä. Samalla saamme tarjottua monelle korkeakouluopiskelijalle harjoittelupaikan sekä mahdollistamme näin tutustumisen tilintarkastusalaan. Harjoittelijoiden lisäksi meille palkataan myös muun muassa meillä viime vuonna olleita harjoittelijoita jatkamaan meillä työskentelyä. Tänä vuonna meillä aloitti 11 uutta harjoittelijaa, joiden lisäksi vähän kokeneempia assistentteja 5.
On erittäin tärkeää varmistaa hyvissä ajoin, että kevään resurssit riittävät tulevaan työkuormaan. Oli kyseessä henkilö- tai aikaresursseista, niin olisi aina hyvä budjetoida hieman enemmän, kuin tarve on, jotta jää resursseja tarvittaessa yllättäviin asioihin. Aina resurssien budjetoinnissa ei onnistuta, mutta jos alimiehityksellä mennään vuodesta toiseen, niin se kostautuu hyvin todennäköisesti uupumisena ja/tai työpaikan vaihtamisena.
Edellä mainituilla resursseilla valmistautuminen on enemmän työnantajan kuvaan kuuluvaa, mutta sama henkilö- ja aikaresurssi koskettaa myös omia työtehtäviä, joita itse hallitsee. Työtehtävien priorisoiminen ja työviikkojen suunnittelu auttaa valmistautumaan ja muutenkin hallitsemaan työkuormaa. Välillä voi myös laittaa vaikka muutamaksi tunniksi puhelimen ja sähköpostin kokonaan syrjään, jos tuntuu, että ne katkaisevat muun työnteon jatkuvasti. Omaan kevään jaksamisen valmistautumiseen kuuluu myös se, että on muistanut levätä ennen kiireaikaa, mutta tähän asiaan palaan vielä lopuksi.
Jaksamisen huomioiminen kiireaikaan
Näitä lausahduksia aina välillä kuulee: Jokainen huolehtii omasta jaksamisestaan ja myös itse tietää sen, missä oman jaksamisen raja menee. Periaatteessa kyllä, mutta onko se ihan niinkään? Väittäisin, että työkaverin käyttäytymisessä kyllä näkee muutoksia, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla. Jotkut ovat oppineet hieman huonohkon työtavan, että vaan hiljaa puurretaan eteenpäin ja yritetään jaksaa. Ei välttämättä kehdata pyytää apua, jos esimerkiksi näyttää siltä, että kaikki muut ympärillä näyttävät jaksavan. Siksi on hyvä, että huomioidaan työkaverit ja tarjotaan apua tarpeen mukaan. Eikä tarvitse odottaa sinne asti, että ollaan ihan siellä äärirajalla, vaan jos vaikuttaa siltä, että jollain toisella on älytön työkuorma ja itsellä sattuu olemaan aikaa auttaa siinä, niin autetaan. Myös pienien asioiden hoitaminen työkaverin puolesta helpottaa huomattavasti, kun ajatuksissa olevien asioiden määrä laskee. Muistetaan kuitenkin, että avun pyytämisessä itse ei ole mitään väärää, eikä se tee sinusta yhtään sen huonompaa työntekijää! Työpaikoissa ylipäätään kannattaa pitää kynnys matalana avunpyyntöön.
Itsellä on kuitenkin iso rooli siinä, miten itse huomioi oman jaksamisen. Omasta jaksamisesta huolehtimiseen voi kuulua mitä vain, mikä itselle on se, mikä lataa akkuja parhaiten. Monelle toimii pelkästään se, että huolehtii perustarpeiden toteutumisesta eli liikkuu, syö ja nukkuu hyvin. Joku voi saada energiaa perheen ja ystävien kanssa olemisesta. Toisen patterit lataantuvat hiljaisuudessa tehden omia juttuja.
Vaikka työpäivä olisi miten pitkä ja kiireinen, niin älä skippaa taukoja sen toivossa, että sillä saisi vähän extra minuutteja johonkin työhön. Aivot tarvitsevat pieniä hengähdystaukoja päivän mittaan ja loppujen lopuksi niistä luopuminen tuskin jouduttaa mitään työtä. Älä myöskään väkisin venytä päiviä, jos jonain päivänä tuntuu, ettei enää jaksa. On paljon järkevämpää silloin lähteä tekemään jotakin ihan muuta, kuin väkisin yrittää vielä jaksaa. Huomenna kun palaat asian ääreen, sujuu se paljon paremmin, kuin väsyneenä teko iltaisin.
Monesti nämä asiat ovat ihan itsestään selviä, kuten uni ja liikunta, mutta valitettavan usein ne tahtovat olla ne asiat mistä aletaan tinkimään ensimmäisenä, kun aikaa tarvitaan johonkin muuhun. Syyllistyn ainakin itse siihen, että ensimmäisenä karsiutuu liikunta. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen illasta olisi vielä aikarako lähteä treenaamaan, en sitä useinkaan tahdo enää tehdä, koska myöhäinen treeniaika verottaa nukahtamistani huomattavasti. Satunnaisesti pärjää lyhyemmillä yöunilla, mutta varsinkin kiireaikaan minulle unen tarve korostuu kaikkein eniten. Toisilla ei ole vastaavaa ”ongelmaa” tai joku toinen voi pitää enemmän kiinni urheilusta, kuin nukkumisesta. Tärkeintä on tunnistaa itsessään ne asiat, mitkä auttavat jaksamaan stressaavien aikojen läpi.
Viimeisempänä, ja mielestäni tärkeimpänä, on jopa kliseisesti se, että muistaa olla itselleen armollinen. Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, niin on täysin ok, ettei joka päivä jaksa tehdä pitkää työpäivää. On myös täysin ok välillä kieltäytyä jostakin ylimääräisestä työstä. Ja on myös täysin ok välillä jättää väliin joku treenikerta, jos olo silloin sitä vaatii. Ei ole kenenkään etu, että puserretaan itsestä viimeisetkin mehut ja lopulta ei jakseta suoriutua normaalistakaan arjesta. Äläkä vertaa itseäsi muihin. Meilläkin työskentelee niitä superihmisiä, jotka tekevät pitkää työpäivää melkein läpi vuoden, eikä se näytä rasittavan heitä ollenkaan. Samalla hoidetaan kaikki muutkin elämän osa-alueet ja tehdään kaikkea extraa, vaikka paistetaan aamuisin tuoreet sämpylät aamupalalle. Välillä toiset jaksaa enemmän ja välillä taas jotkut muut.
Elämä kiireajan jälkeen
Halusin nostaa tämän kohdan vielä esille, koska helposti kevään kiireiden aikaan saattaa kasaantua ties mitä muuta ei-niin-kiireistä tekemistä ja takaraivossa saattaa jo kovasti paukuttaa, että nyt on sitten pakko alkaa hoitamaan niitä. Ei ole. Silloin otetaan aikaa itselleen ja palaudutaan. Jos se asia on pystynyt odottamaan siihenkin asti, niin lisäviikko ei tosiaankaan haittaa.
Tilintarkastusalan kiireisten ja pitkien päivien vastapainoksi on onneksi pitkät kesälomat ja rauhalliset syksyt. Harvalla alalla pääsee nauttimaan niin pitkistä lomista, jonka takia ainakin itse koen kiireisen kevään ihan siedettävänä, vaikka se ei aina välttämättä juuri siltä silloin keväällä tunnu… Kun vaan malttaa myös ottaa lomista ja rauhallisesta ajasta kaiken ilon ja levon irti, niin kevään kiire ei tunnu läheskään niin pahalta. Tämä on osa niin palautumista kuin valmistautumistakin.
Lopuksi toivotan tsemppiä kaikille, erityisesti kollegoille, kirjanpitäjille ja isännöitsijöille, tulevaan kevääseen ja muistetaanhan pitää myös kaverista huoli!
Ota yhteyttä:
puh. 0400 928 357